Ruotsi on viimeisten 25 vuoden aikana rakentanut merkittävän oikeudellisen suojan kansallisille vähemmistöille ja vähemmistökielille. Lainsäädännössä tunnustettujen oikeuksien ja niiden käytännön toteutumisen välinen ero on kuitenkin edelleen liian suuri.
Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto (RSKL) toteaa näin uudessa kannanotossaan, joka käsittelee Ruotsin vähemmistöpolitiikkaa ja Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan toimeenpanoa Ruotsissa.
RSKL arvion mukaan Ruotsin vähemmistöpolitiikan keskeisin haaste ei enää ensisijaisesti ole lainsäädännön puute. Kyse on sen sijaan toimeenpanosta, pitkäjänteisyydestä ja vastuusta.
Ruotsin on siirryttävä oikeuksien tunnustamisesta siihen, että niiden toteutuminen varmistetaan käytännössä.
Useat selvitykset osoittavat samoja ongelmia
RSKL arvio on linjassa sekä Euroopan neuvoston että useiden ruotsalaisten viranomaisten johtopäätösten kanssa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (Riksrevisionen) totesi vuonna 2025, etteivät valtion toimet riitä saavuttamaan tavoitetta pitää kansalliset vähemmistökielet elävinä. Tarkastuksessa nostettiin esiin muun muassa lyhytjänteinen ohjaus, koulutusjärjestelmän puutteet sekä tarve paremmalle koordinoinnille ja pitkäjänteiselle suunnittelulle.
Syrjintävaltuutettu (DO) on puolestaan tuonut esiin merkittäviä puutteita kansallisten vähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa ja vaatinut selkeämpiä ja paremmin toimeenpantavia oikeuksia sekä tehokkaampaa valvontaa.
Myös MUCF ja Saamelaiskäräjät ovat vähemmistöpolitiikan vuoden 2025 kehitystä koskevassa seurannassaan todenneet valtion toimien olevan hajanaisia ja ohjauksen tarvitsevan strategisempaa ja pitkäjänteisempää otetta. RSKL, Ruotsinsuomalaisten valtuuskunta ja Ruotsinsuomalaisten arkisto nostivat samat ongelmat esiin yhteisessä lausunnossaan Ruotsin vuoden 2026 Euroopan neuvostolle antamaa raportointia koskien: Ruotsin kansainvälisten sitoumusten ja oikeuksien käytännön toteutumisen välinen kuilu on kasvanut liian suureksi.
Suomen kieltä on voitava oppia, käyttää ja kehittää
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on suomen kielen siirtäminen uusille sukupolville.
RSKL katsoo, että tarvitaan yhtenäinen koulutusketju varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta aina lukioon, korkeakoulutukseen ja aikuiskoulutukseen saakka. Tavoitteena ei voi olla ainoastaan rajallisen äidinkielen opetuksen tarjoaminen. Lapsille ja nuorille on annettava mahdollisuus kehittää suomen kielen taitoaan asteittain ja käyttää kieltä merkityksellisissä yhteyksissä.
Tämä on erityisen tärkeää historiallisen assimilaation vuoksi. Monissa ruotsinsuomalaisissa perheissä suomen kieli on kokonaan tai osittain katkennut sukupolvien välillä. Vähemmistöpolitiikan on siksi mahdollistettava suomen kielen takaisin ottaminen ja oppiminen, eikä ainoastaan kielen säilyttäminen niiden keskuudessa, jotka jo puhuvat sitä.
Samalla tarvitaan pitkäjänteisiä toimia suomenkielisten opettajien ja muiden ammattiryhmien puutteen ratkaisemiseksi. Ruotsi tarvitsee enemmän henkilöitä, jotka voivat työskennellä suomeksi muun muassa koulutuksessa, vanhustenhuollossa, terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa ja julkishallinnossa.
Kieli, kulttuuri ja identiteetti kuuluvat yhteen
Kielen elvyttäminen ei tarkoita vain koulutusta. Kieli tarvitsee ympäristöjä, joissa sitä voidaan käyttää.
Ruotsinsuomalaisilla lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on oltava mahdollisuus kohdata ja käyttää suomea yhdistystoiminnassa, kirjallisuudessa, teatterissa, musiikissa, elokuvassa, mediassa, kirjastoissa, kulttuuritoiminnassa ja muissa kohtaamispaikoissa.
RSKL korostaa siksi, ettei ruotsinsuomalaista kulttuuria pidä ainoastaan säilyttää historiallisena kulttuuriperintönä. Sillä on myös oltava mahdollisuus muuttua ja kehittyä. Uusien sukupolvien on voitava luoda omia kulttuurisia ilmaisumuotojaan ja itse määritellä, mitä ruotsinsuomalainen identiteetti merkitsee tämän päivän Ruotsissa.
Tämä edellyttää pitkäjänteisiä toimintaedellytyksiä ruotsinsuomalaisille järjestöille, kulttuuritoiminnalle ja medialle – ei ainoastaan määräaikaisia hankeavustuksia.
Oikeuksia – ei harkinnanvaraisia etuja
Toinen keskeinen kysymys on suomenkielisten julkisten palvelujen saatavuus.
Oikeus käyttää suomea asioitaessa viranomaisten kanssa ja saada vanhustenhuoltoa suomeksi toteutuu edelleen epätasaisesti. Suomenkielisen henkilöstön puute on merkittävä ongelma, mutta jatkuvasta henkilöstöpulasta ei voi tulla pysyvää selitystä sille, miksi lakisääteisiä oikeuksia ei voida käyttää.
Vähemmistökielisiä palveluja on kohdeltava oikeuksina, ei harkinnanvaraisina etuina.
Oikeus, jota voidaan käyttää vain silloin, kun kunnalla sattuu olemaan siihen henkilöstöä, resursseja tai poliittista tahtoa, ei toteudu tehokkaasti käytännössä.
Valtion on siksi otettava suurempi vastuu pitkäjänteisestä osaamisen turvaamisesta, seurannasta ja valvonnasta. Myös yksilön on saatava selkeää tietoa oikeuksistaan ja hänellä on oltava mahdollisuus saada puutteet tutkituiksi ja korjatuiksi.
Selkeät tavoitteet ja seuranta
RSKL peräänkuuluttaa myös muutosta vähemmistöpolitiikan ohjaukseen.
Ei riitä, että raportoidaan, kuinka monta hanketta on rahoitettu, kuinka monta neuvonpitoa on järjestetty tai kuinka monta hallituksen toimeksiantoa on annettu. Seurannan on osoitettava, paraneeko tilanne todellisuudessa.
Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sen seuraamista, kuinka moni lapsi hakee ja tosiasiassa saa suomen kielen opetusta, kuinka moni pääsee suomenkieliseen varhaiskasvatukseen, kasvaako suomenkielisten opettajien määrä ja saavatko suomenkieliseen vanhustenhuoltoon oikeutetut henkilöt sitä myös käytännössä.
Jokaisella tavoitteella on oltava vastuutaho, aikataulu, riittävät resurssit ja selkeä seurantamekanismi. Jos tavoitteita ei saavuteta, sen on johdettava korjaaviin toimenpiteisiin.
Kuusi painopistettä Ruotsin vähemmistöpolitiikalle
Kannanotossaan RSKL nostaa esiin kuusi rakenteellista muutosta, jotka Ruotsin tulee toteuttaa:
- Laaditaan pitkäjänteiset kansalliset strategiat, joissa on selkeät ja mitattavat tavoitteet kansallisille vähemmistökielille.
- Turvataan yhtenäinen suomen kielen koulutusketju varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja aikuiskoulutukseen.
- Rakennetaan oikeuksien toteuttamiseen tarvittavaa suomenkielistä osaamista, muun muassa koulutuksessa ja julkisissa palveluissa.
- Luodaan pitkäjänteiset rakenteet kielelle, kulttuurille, medialle ja kansalaisyhteiskunnalle sen sijaan, että toiminta perustuisi lyhytkestoisiin hankkeisiin.
- Tehdään vähemmistöoikeuksista käytännössä toteutettavia ja valvottavia, selkeyttämällä vastuuta, seurantaa ja valvontaa sekä mahdollisuuksia saada puutteet korjatuiksi.
- Seurataan tuloksia, ei ainoastaan toimenpiteitä, ja sisällytetään Euroopan neuvoston suositukset osaksi valtion normaalia ohjausta.
Suomen on oltava elävä kieli myös tuleville sukupolville
RSKL haluaa jatkaa rakentavaa vuoropuhelua hallituksen, viranomaisten, kuntien, alueiden ja Euroopan neuvoston kanssa vähemmistöpolitiikan kehittämiseksi.
Ruotsi on viimeisten 25 vuoden aikana ottanut merkittäviä askeleita kansallisten vähemmistöjen oikeuksien tunnustamisessa. Seuraava askel on varmistaa, että oikeudet toteutuvat myös ihmisten arjessa.
RSKL pitkän aikavälin tavoitteena ei ole ainoastaan estää suomen kielen aseman heikkenemistä entisestään. Ruotsin on luotava edellytykset sille, että suomen kieli voi elpyä, kehittyä ja siirtyä eteenpäin elävänä kielenä.
Ruotsin vähemmistöpolitiikan onnistumista tulisi siksi mitata sillä, saavatko lapset mahdollisuuden oppia ja kehittää suomea, voivatko nuoret käyttää kieltä arjessaan ja kulttuurissa, saavatko ikääntyneet palvelua ja hoivaa omalla kielellään ja onko tulevilla sukupolvilla todelliset mahdollisuudet tehdä suomen kielestä omansa.
Lue RSKL koko kannanotto
RSKL koko kannanotto Ruotsin vähemmistöpolitiikasta ja alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan toimeenpanosta on luettavissa ja ladattavissa RSKL verkkosivujen dokumenttipankista. Kannanotto on laadittu Euroopan neuvoston jatkaessa Ruotsin kansallisia vähemmistöjä ja vähemmistökieliä koskevien sitoumusten toteutumisen seurantaa.