Tiivistelmä
Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto vastustaa Ruotsin kulttuurikaanonin nykyistä ehdotusta. Esitetty ehdotus uhkaa tehdä näkymättömäksi merkittävän osan ruotsalaista kulttuuria sekä Ruotsin ja Suomen yhteistä historiaa, joka on keskeisellä tavalla muovannut nykyistä Ruotsia.
Kansallisten vähemmistöjen kulttuurin tulee olla itsestäänselvä osa ruotsalaista kulttuurikaanonia
Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto (RSKL) esittää täten näkemyksensä selvityksestä Kulttuurikaanon Ruotsille (En kulturkanon för Sverige (SOU 2025:92)). Liitto toteaa, ettei sitä ole kuultu asiassa, vaikka RSKL on ollut keskeinen ruotsinsuomalaisia kysymyksiä käsittelevä järjestö ja toiminut ruotsinsuomalaisten oikeuksien, kielen ja kulttuurin puolesta jo vuodesta 1957 lähtien.
Aiemmissa kuulemisissa kansallisten vähemmistöjen järjestöjen edustajat ovat korostaneet kansallisten vähemmistöjen ja vähemmistökielten sisällyttämisen tärkeyttä ruotsalaiseen kulttuurikaanoniin. Työn toimeksiannossa todetaan, että vuoropuhelu ja kuuleminen ovat keskeisiä osia kulttuurikaanonin valmistelussa. Tästä huolimatta useat kuulemisiin osallistuneet ovat kokeneet, ettei heitä ole aidosti kuultu. Tämän vuoksi RSKL toteaa huolestuneena, etteivät kuulemisissa esitetyt näkemykset ja ehdotukset näy lainkaan selvityksen lopullisissa ehdotuksissa. Selkeän huomioimisen puute uhkaa heikentää prosessin uskottavuutta sekä tuloksen hyväksyttävyyttä niiden kansallisten vähemmistöjen keskuudessa, joita asia koskee.
RSKL pitää myönteisenä pyrkimystä vahvistaa sivistystä, demokratiaa ja osallisuutta tekemällä näkyväksi Ruotsia muovannutta kulttuuriperintöä. Samalla RSKL haluaa erityisesti korostaa, että Ruotsin kansallisille vähemmistöille tulee antaa tilaa ruotsalaisessa kulttuurikaanonissa. Ruotsi on eri päätöksillä, kuten kansainvälisillä sopimuksilla (Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus (SÖ 2000:2), Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (SÖ 2000:3)) sekä kansallisella lainsäädännöllä (Laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä (2009:724)) vahvistanut, että kansallisilla vähemmistöillä on erityisasema ruotsalaisessa yhteiskunnassa niiden historiallisten ja kulttuuristen siteiden vuoksi. Vähemmistöt ovat siten erottamaton osa Ruotsin kulttuuria ja historiaa, eivätkä jonkinlainen erillisintressi.
Ruotsinsuomalaiset ovat yksi Ruotsin viidestä tunnustetusta kansallisesta vähemmistöstä. Ruotsinsuomalaiset ovat olleet maassa jo yli 800 vuotta ja heillä keskeinen rooli Ruotsin ja Suomen yhteisessä historiassa. Tästä syystä on perustavanlaatuisen tärkeää, ettei kulttuurikaanon heijasta ainoastaan enemmistön näkökulmaa, vaan sisältää myös ne kulttuuriperinteet, joita kansallisia vähemmistöjä koskeva lainsäädäntö nimenomaisesti pyrkii suojelemaan ja edistämään. Näiden näkökulmien täysi puuttuminen uhkaa tehdä näkymättömiksi ryhmät, joiden kulttuuri ja historia ovat myös olleet historiallisesti haavoittuvassa asemassa.
Kirjallisuus on yksi kielen, identiteetin ja kulttuurin vahvimmista kantajista. Ruotsinsuomalaisille – kuten muillekin kansallisille vähemmistöille – kirjallisuudella on ratkaiseva merkitys sukupolvien välisten kokemusten välittämisessä ja vähemmistökielten vahvistamisessa. Kulttuurikaanon ilman kansallisten vähemmistöjen edustusta uhkaa antaa puutteellisen ja osin harhaanjohtavan kuvan ruotsalaisesta kulttuurista. Ruotsinsuomalaiset kirjailijat ja kertomukset ovat vaikuttaneet merkittävästi ruotsalaiseen julkisuuteen ja tuoneet esiin tärkeitä näkökulmia muuttoliikkeeseen, luokkaan, työhön, kieleen ja identiteettiin liittyen. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus heijastaa kokemuksia, joita monet Ruotsissa jakavat, kuten työperäistä maahanmuuttoa, kasvamista lähiöissä, kielen menettämistä ja identiteetin rakentumista kahden kulttuurin välillä. Nämä teemat ovat keskeisiä ruotsalaisessa nykykirjallisuudessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Valitettavasti päätös sulkea pois yli 50 vuotta vanhat teokset on johtanut siihen, että suuri osa tästä ruotsalaisesta kirjallisesta perinnöstä jää kaanonin ulkopuolelle, mikä uhkaa vaientaa ääniä, joilla on ollut suuri merkitys sodanjälkeisen Ruotsin yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kehityksessä. Näiden näkökulmien sisällyttäminen kulttuurikaanoniin edistäisi laajempaa ymmärrystä siitä, miten moderni Ruotsi on muotoutunut ja miten eri ryhmät ovat osallistuneet maan kehitykseen. Kulttuurikaanonin, joka pyrkii heijastamaan nykypäivän Ruotsia, tulisi siksi sisältää myös nämä ilmaisumuodot.
Inklusiivinen kulttuuriperintö edellyttää monikielistä ymmärrystä ruotsalaisesta kulttuurista
Ruotsi on lain mukaan monikielinen maa (Kielilaki 2009:600), ja julkisella vallalla on erityinen vastuu kansallisten vähemmistökielten edistämisestä ja suojelemisesta. Suomi on yksi Ruotsin kansallisista vähemmistökielistä ja sitä on käytetty Ruotsissa useiden vuosisatojen ajan. Kulttuurikaanon, joka ei lainkaan huomioi ruotsinsuomalaisuutta, uhkaa tehdä näkymättömiksi merkittäviä osia ruotsalaisesta kulttuuriperinnöstä. Erityinen suojelu- ja edistämisvelvoite tarkoittaa, ettei kulttuuriperintöä voida määritellä yksinomaan ruotsinkielisten ilmaisujen kautta. Suomenkielistä kirjallisuutta ja kulttuuria on tuotettu Ruotsissa sukupolvien ajan, ja sitä on käytetty koulutuksessa, yhdistystoiminnassa, mediassa ja arjessa. Kulttuurikaanon, joka ei huomioi tätä monikielisyyttä, uhkaa olla ristiriidassa Ruotsin omien vähemmistöpoliittisten tavoitteiden ja kansainvälisten sitoumusten, kuten Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen kanssa. Kirjallisuuden ja kulttuuri-ilmaisujen sisällyttäminen suomen kielellä ja muilla kansallisilla vähemmistökielillä on välttämätöntä, jotta kaanon olisi totuudenmukainen, inklusiivinen ja lainmukainen.
Ruotsin ja Suomen välinen kulttuurinen vuorovaikutus on yksi Pohjoismaiden pitkäkestoisimmista ja merkittävimmistä. Historiallinen vuorovaikutus ulottuu useiden vuosisatojen taakse aikaan, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Tällä on ollut pitkäaikaisia vaikutuksia kieleen, kirjallisuuteen, sivistykseen ja kulttuurivaihtoon. Myös vuoden 1809 jälkeen kulttuurinen suhde on jatkunut muuttoliikkeen, kirjallisen vaihdon ja yhteisten pohjoismaisten kulttuurifoorumien kautta. Suomalainen ja suomenruotsalainen kulttuuri eivät siten ole olleet Ruotsissa ”ulkopuolista”, vaan osa sitä kulttuuria, joka on osaltaan muovannut Ruotsia kansakuntana. Kulttuurikaanonin tulisi tehdä tämä historiallinen yhteys näkyväksi, jotta Ruotsin kulttuurinen kehitys hahmottuisi oikein.
Huomiot rahoitusehdotuksesta
RSKL haluaa myös ilmaista huolensa ehdotuksesta rahoittaa kulttuurikaanonin toteuttaminen Yleisestä perintörahastosta (Allmänna arvsfonden), joka on tällä hetkellä yksi harvoista pitkäjänteisistä rahoituslähteistä kansalaisyhteiskunnan kehittämis- ja pilottihankkeille, erityisesti kansallisia vähemmistöjä edustaville järjestöille. Mikäli Yleisen perintörahaston varoja käytetään valtiollisten uudistusten tai pysyvien rakenteiden, kuten kulttuurikaanonin toteuttamisen, on olemassa huomattava riski siitä, että tilaa voittoa tavoittelemattomalle toiminnalle ja vapaaehtoispohjaisille hankkeille jää vähemmän. Tämä voi johtaa siihen, että kansalaisyhteiskunnalla on vähemmän mahdollisuuksia käynnistää uusia toimintoja ja kehittää kulttuuria ja kieltä edistäviä hankkeita, jotka eivät muutoin mahdu tavanomaisiin julkisiin rahoituskehyksiin. Oma kulttuurinen luomistyö on tärkeä osa ruotsinsuomalaisen vähemmistön kulttuuritarjontaa.
RSKL haluaa myös korostaa kansalaisyhteiskunnan ratkaisevaa merkitystä Ruotsin demokratian synnylle, syvenemiselle ja vakaudelle. Se toimii siltana yksilön ja valtion välillä ja on ollut keskeinen voima sekä poliittisen osallistumisen että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä.
Loppuhuomiot
Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto vastustaa Ruotsin kulttuurikaanonin nykyistä ehdotusta. Ehdotus uhkaa tehdä näkymättömäksi kansallisten vähemmistöjen roolin ja panoksen ruotsalaisessa kulttuurissa. Se uhkaa myös vaikeuttaa hallituksen vähemmistöpoliittisten tavoitteiden toteutumista, kuten kansallisten vähemmistöjen suojelua, niiden vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista sekä historiallisten vähemmistökielten tukemista.
Mikäli kulttuurikaanon toteutetaan, tulee sen edellytyksenä olla, että:
- kansallisten vähemmistöjen kirjallisuudelle ja kulttuurille annetaan todellista tilaa
- Ruotsin monikielinen kulttuuriperintö tunnustetaan selkeästi
- aiemmat kuulemiset ja niissä esitetyt näkemykset otetaan huomioon jatkotyössä
- rahoitus ei tapahdu kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten kustannuksella
Kulttuurikaanonin, joka pyrkii kattamaan Ruotsin kokonaisuudessaan, on myös heijastettava koko Ruotsin kulttuuriperintöä.
Jouni Slagner, RSKL:n puheenjohtaja